Koskaan ollut tyttöystävää 40

Hukassa opiskelussa, opintojen viivästymisen selittäminen Kelalle

2018.10.16 23:28 poisheitto182 Hukassa opiskelussa, opintojen viivästymisen selittäminen Kelalle

edit: kiitos kaikille vastauksista, olen jo selannut amkin terveydenhuollon palvelut läpi ja tässä katon mihin alan ensimmäiseksi ottaa yhteyttä, varmaan nyt ensimmäiseksi opoon ja sitten lääkäriin katsomaan tuleeko sieltä jotain diagnoosia masennukseen tai ahdistukseen. Olen myös erittäin helpottunut, että tähän mennessä kaikki on ollut sitä mieltä, että nyt on tauko koulusta paikallaan, koska jos vastaukset olisi olleet "ei kannata lopettaa" niin varmaan ahdistus olisi vaan pahentunut, mutta nyt on tietyllä tavalla helpottunut olo, tuntuu, että kyllä tämä vielä tästä. ​
**Jos et halua lukea syitä miksi tilanne on mikä on, voit siirtyä alas ja vastata vain kysymyksiini, mutta ehkä oikeita neuvoja on vaikeaa antaa jos et lue selitystä tilanteestani**

Olen yrittänyt tämän postauksen kirjoittaa jo monta kertaa, mutta on vaikea saada mitään järkevää kokonaisuutta, vaikea selittää ulkopuolisille asioita mihin ei itselläkään ole vastausta. Tässä on kuitenkin tilanteeni:
2016 valmistuin lukiosta ylioppilaaksi ja seuraavana syksynä hain ammattikorkeakouluun ja pääsin läpi.
21v opiskelija ammattikorkeakoulussa, opiskelen ICT insinööriksi.




Toisena vuonna opinnot meni penkin alle ja nyt joudun tämän vuoden jatkamaan toisen vuoden opiskelijana, vaikka olen kolmatta vuotta tässä koulussa.

Sain 40 opintopistettä viime vuonna, mutta käytin 60 op edestä opintotukikuukausia.

Tilanne on kuitenkin vielä huonompi, koska on muutama kurssi mistä pääsin läpi, mutta en oppinut mitään koska menin sieltä mistä aita on matalin ja esim. kopsasin kaverin tehtävät ja sanoin itselleni että opiskelen sitten myöhemmin asiat mutta eihän siinä tullut mitään opiskeltua. Ja nämä ovat myös niitä tärkeitä kursseja esim WWW-ohjelmoinnista pääsin läpi vaikka javascriptiä en osaa yhtään koodata.

Miksi näin tapahtui, sen haluaa tietää Kela, te ja myös itsekkin, mutta tuntuu että en oikein osaa itsekään sanoa miten näin kävi, muutakun että ongelmat vaan kasaantui ja pahenivat varsinkin oman mielen sisällä.

Todellisuus on, että lukion jälkeen en ollut vielä valmis tähän kouluun, olisin halunnut ottaa välivuoden juuri siksi että voisin korjata oman terveydentilani, koska epäilin, että näitä ongelmia voisi ilmetä koska tiesin että oma fyysinen ja mielenterveydellinen tilani ei ollut kohdallaan. Kuitenkin sain tyydyttävän yo todistuksen ja noin 7 keskiarvon kursseista, pääsin heti seuraavana syksynä ammattikorkeakouluun. Yliopistoihin en hakenut koska en ole ikinä opetellut opiskelemaan ja yliopistojen pääsykokeisiin lukeminen kuulosti ylitsepääsemättömältä, ja sain matematiikasta A:n YO-kirjoituksissa. Olisin pystynyt varmasti parempaankin.

Suurin syy ongelmiini on lihavuuteni, ja siitä on tullut monia uusia ongelmia, mitkä on vaikuttanut todella paljon mielentilaani, ja myös rajoittanut minua paljon. En ole tottunut tekemään töitä vaan viimeiset 2 vuotta olen mennyt sieltä mistä aita on matalin ja päivät on kuluneet instant gratification addiktioilla. Minulla on usein sosiaalista ahdistusta, vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (tykkään käydä festareilla, bileissä hyvässä seurassa). Kaupassakin käyminen on välillä työmaa, koska keho ja mieli vaan taistelee vitusti vastaan, tulee hiki, jokapaikka kutiaa, tuntuu kuin jokainen vastaantulija tarkkailee jokaista liikettäni. Joinain päivinä taas on ihan normaali olo. Minulla ei ole yhtään kavereita opiskelukaupungissani ja vietän 90% ajastani kuukaudessa yksin. Minulla ei ole ikinä ollut tyttöystävää, enkä ikinä ole kokenut että kukaan tyttö tykkäisi minusta.

En ole ikinä oppinut opiskelemaan kunnolla vaan yläaste ja lukio meni läpi sillä että kävi tunneilla ja hiukan selaili kirjaa ennen koetta. (olen 7 oppilas)
Olen kuullut kuinka jotkut sanovat lukeneensa pääsykokeisiin monia tunteja päivässä, tämä kuulostaa ihan mahdottomalta minulle kun tottunut siihen max tuntiin kerrallaan ja harvoin.

Amkissa jatkoin samalla linjalla, tai jopa vielä huonommalla ja asiat alkoivat mennä päin vittua nopeasti, samaan aikaan masennus lihavuudesta, yksinäisyydestä, ja eristäytyneisyydestä alkoi pahentua. Välillä menee viikkoja suht normaalilla ololla, mutta on ollut myös välillä semmoisia kuukausia missä olen itkenyt joka päivä. Itsetuhoiset ajatukset ovat alkaneet ilmestymään, en ole oikeasti harkinnut itsemurhaa enkä aijo harkita, mutta sen ajatteleminen tuntuu joskus kivalta, kun tuntuu että jokasuunnassa on umpikuja. Siksi onkin tuntunut, että olen epäonnistunut jo kaikessa Lihavuuteni on ollut addiktio ruokaan, ihankuin muutkin addiktiot esim tupakkaan, huumeisiin tai alkoholiin. Olen ruoalla paennut todellisuutta ja kokenut sitä hetkellistä hyvää oloa, jo usean vuoden ajan.
Tiedän kuitenkin, että pystyn tämän addiktion voittamaan, vaikka se ei vielä olekkaan tapahtunut muutakuin välillä hetkellisesti. Tuntuu, että olen yrittänyt keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, mutta ei mihinkään kunnolla. Lopputulos on se, että lähes päivittäin ajatuksissani koen masennusta, syyllisyyttä, vihaa ja epätoivoa. Olen vain alkanut viivyttelemään tärkeissäkin asioissa, esim kesälläkin sain viivyteltyä kesäkurssin sivulle kirjautumista, kun vihdoin tein sen sanottiin minulle että minut on poistettu kurssilta koska en ollut kirjautunut ensimmäiseen 3 viikkoon. Todella monen asian olen saanut kustua procrastinoimalla niinkauan kunnes on myöhäistä. Viivyttelin harjoittelupaikan etsimistä, en saanut, viivyttelin kesätyön etsimistä, en saanut. Varmaan moni ajattelee, että täytyy olla vitun tyhmä että tekee noin, ja niin tarvii ja itsekkään en tiedä mitä ajatella, nään kun seinät kaatuu hiljaa ympärilläni mutta en reagoi, elän denialissa niinkauan kunnes tapahtuu jotain kunnon paskaa mikä aiheuttaa niitä kuukausia milloin tekee mieli itkeä päivittäin.
En osaa selittää tekojani teille koskan en osaa selittää niitä itsellenikään. Vielä vaikeampi on siis yrittää selittää niitä Kelalle. Välillä tuntuu ikävältä kun tuntuu ettei ketään välitä minusta, välillä taas haluaisi ettei ketään välittäisi, ettei vanhemmat kyselisi kuulumisia ja tekisin juuri sen mikä tuntuu itsestä 100% oikealta eikä tarvisi välittää kenenkään mielipiteistä (Tiedän, ettei tarvitse, mutta helpommin sanottu kuin tehty, ei ole helppoa sanoa vanhemmille että haluaa lopettaa koulun koska on vain niin saatanan tyhmä ja kussut omat asiat)


No, se miksi lähin kirjoittamaan tästä on se että sain kelalta kirjeen postissa missä käsketään selvittämään miksi opinnot ovat viivästyneet (40 op viime vuonna, mutta käytin 60op edestä tukikuukausia)


Tiesin kyllä että tulee joku kirje, luulin vain että joutuisin maksamaan takaisin ylimääräiset tuet, mutta kirjeessä lukikin että jos syy siihen että opinnot ei ole edistynyt ei miellytä kelaa, niin menetän opintotukeni
1.1.2019 alkaen.

Olen miettinyt että pitäisikö vain lopettaa koulu tähän väliin ja hoitaa itseni kuntoon, jotta voi sitten opiskella ja olla se ihminen ketä haluankin olla. Mutta en tiedä miten se tapahtuisi käytännössä, pitäisikö minun hakea uusiksi
tähän kouluun sitten kun olen valmis? Tarviiko minun tehdä kaikki kurssit uusiksi jos lopetan nyt, vai säilyykö ne. Entä onkohan minun paljon vaikeampaa päästä sisään kouluun kun en olisi enää vastavalmistunut, huolettaa sekin että jos
koulut painottaa yhä enemmän pääsykokeissa yo todistusta ja lukioarvosanoja.


**Ne itse kysymykset**
Vaihtoehtoni ovat siis

Jatkan tässä koulussa (Tänä vuonna minulla tulee myös vain 40 op koska teen vain edellisen vuoden rästikursseja, joten en kyllä voisi joka kuukaudelle ottaa opintotukea..)
Ja jos minulta otetaan opintotuki pois niin mielenkiinto opiskella on vielä pienempi, milloin edes saisin opintotuen takaisin jos se otetaan pois?




Toinen vaihtoehto minkä itse näkisin oikeaksi minulle, eli lopettaa tämä koulu tähän, ja ottaa vaikka vuosi taukoa ja keskittyä vain oman hyvinvointini korjaamiseen. En myöskään ole aivan varma onko tämä se oikea ala minulle. Mutta varmasti osasyy miksi olen alkanut epäilemään valintaani on koska opiskelu on tuntunut mahdottomalta. Ekan vuoden kävin kuitenkin ihan hyvin mielin ennenkuin koodauksen taso vaikeutui.

Pitäisi tosiaan kelalle antaa selitys opintojen viivästymisestä, mitä minun kannattaisi sanoa? En ole siis käynyt lääkärissä koskaan masennuksen tai ahdistuksen takia koska en ole ajatellut että sieltä tarvitsisin mitään.

Ei taida mennä oma tilanteeni "vaikeasta elämäntilanteesta" varsinkaan ilman lääkärin todistusta masennuksesta, minun pitää palauttaa selvitys 18.10 joten ei ole aikaa myöskään mitää todistusta käydä hakemassa enkä tiedä
saisinko sellaista edes valehtelematta. Suuri syy kuitenkin opintojen viivästykseeni on että en vain ole yrittänyt.

Kela kysyy myös, jatkuuko ongelma, ja ei se kyllä ole mihinkään muuttunut, muutakuin että voin päättää yrittää opiskella tosissaan, mutta en edes tiedä onko motivaationi tällä hetkellä sitä että pystyisin tosissaan keskittymään opiskeluun.

Osaako kukaan sanoa kannattaisiko minun hakea jotain lääkettä masennukseen/ahdistukseen?Olen ajatellut että turhaan mitään lääkkeitä haen kun tiedän kuitenkin miten saan itseni tuntemaan paremmalta, mutta tuntuu myös että ongelmian korjaaminen on vaikeampaa kun on huonossa tilassa.
Blink-182:n Stockholm Syndromen sanoitukset tuntuu kolahtavan itseeni vähän liiankin hyvin:
"I'm so lost I'm barely here I wish I could explain myself But words escape me"
Kiitos kaikille ketkä tämän luki tai vastasi kysymyksiini.

submitted by poisheitto182 to Suomi [link] [comments]